Työhaastattelu huonot puolet

Internetin keskustelupalstoja selatessa törmää usein mielenkiintoiseen ilmiöön. Todella moni tuntuu arpovan, mitkä huonot puolet itsestään voi paljastaa työhaastattelussa. Ei tarvitse olla narsisti tai rap-artisti todetakseen, että itsestään on usein huomattavasti helpompi keksiä positiivisia puolia negatiivisten sijaan. Useimmat eivät tosin luettelisi omia ominaisuuksiaan mieluiten ollenkaan.

Tästä artikkelista voit lukea muutamia ajatuksia liittyen huonojen puoliesi mainitsemiseen siinä hetkessä, kun haastattelija laukoo ilmoille ”sen” klassikkokysymyksen.

Ensinnäkin, älä häpeä itseäsi. Yksi osa työhaastatteluun valmistautumista on läpikotainen itsetarkkailu. Tutustu itseesi. Missä olen hyvä? Missä minulla on kehittämisen varaa? Vastaus kysymyksiin löytyy sinusta itsestäsi.

Toiseksi, älä valehtele. Työnantaja arvostaa varmasti rehellisyyttäsi. Pallo on kuitenkin sinulla. Työnantajaa kiinnostaa varmasti, miten aiot käsitellä asioita joissa sanot tarvitsevasi kehitystä. Samalla annat itsestäsi luotettavan ja jämäkän kuvan.

”Mitkä ovat heikkoutesi?” –tyylisellä kysymyksellä halutaan selvittää, kuinka hyvin työnhakija tuntee itsensä työntekijänä. Työnantajaa kiinnostaa, tunnistaako työnhakija omat heikkoutensa ja yrittäkö hän kehittää itseään. Voit kertoa rehellisesti omista heikkouksistasi. Suositeltavaa on myös selittää, kuinka yrität parantaa huonoja puoliasi. Oletko lukenut kirjallisuutta asian tiimoilta, käynyt seminaareissa tai ollut muulla tavalla itse aktiivinen kehittääksesi itseäsi.

On usein epätodennäköistä onnistua manipuloimaan haastattelijaa. Haastattelija on varmasti kuullut useaan otteeseen tarinat ”huonoista puolista”, jotka ovat kuitenkin hyviä. Kertomalla olevansa perfektionisti tai työnarkomaani hakija saattaa asettaa itsensä epäedulliseen asemaan. Haastattelijat näkevät monenlaisen yrityksen läpi. On vaikeaa yrittää pelata omaan pussiin olematta teennäinen.

Totuus on oikea vastaus. Totuutta muuntamalla päädyt pian työhön, jota et oikeasti halunnutkaan.

Leave A Response